Calinero

>
Kuvat © Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Kali on varsin omapäinen persoona, joka tykkää tehdä asiat omalla tavallaan, mutta joka osaa kuitenkin keskittyä tarpeen tullen. Hoitaessa ori voi toisena päivänä seistä patsaana paikallaan kun taas toisena riehutaan kuin viimeistä päivää. Varusteidenlaitto on usein aikamoisen työn alla. Ei siksi, että ori riehuisi päättömästi vaan siksi, koska Kali pullistaa vatsansa niin pinkeäksi, että vahvempikin kaveri puhkuu hiestä märkänä. Kun satula on saatu paikoilleen joustovöiden avulla, on homma jota kuinkin voiton puolella. Taluttaessa orilla on huono tapa olla johtamassa hommaa. Mikäli taluttaja ei ole kuulolla tai uskalla ottaa pientä matsia hevosen kanssa, voi olla varma, että Kali käyttää tilanteen hyväksi ja raahaa taluttajaansa armotta pitkin mantuja.

Ratsastaessa Kali on parhaimmillaan. Se reagoi todella herkästi ratsastajan pieniinkin apuihin. Maastoesteradalla siitä saattaa aiheutua pieniä ongelmia, mikäli ratsastaja heiluu satulassa. Vauhtia Kali ei pelkää ja mikäli ratsastaja antaa luvan, ori pistää parastaan ja antaa palaa. Herkkyytensä vuoksi ori on kuitenkin helposti hallittavissa ja se hidastaa melko nopeasti pidätteistä. Esteillä laukka pyörii ja korvat vipattaa. Kali hyppää lähes aina esteen kuin esteen yli eikä tuota ratsastajalleen pettymystä. Vaikka Kali onkin aikamoinen yllytyshullu, osaa se tarpeen tullen olla hyppäämättä, mikäli se aiheuttaisi vaaraa itselleen tai selässä olevalle ihmiselle. Kouluaitojen sisäpuolella Kali on yhtä elementissään kuin esteillä. Apuja voi käyttää huomaamattomasti ja kevyesti, koska Kali reagoi ihan mihin hipaisuun vain kunhan sen saa verkattua hyvin.

Kilpailupaikoilla Kalia jännittää lähes poikkeuksetta. Kaikki vieraat hevoset ja tilat saavat orin pomppimaan sinne tänne. Kaiken riehumisen keskellä Kali pitää myös muille hevosille hirnumisesta. Talutuskäyttäytyminen on vielä hankalampaa kisapaikoilla kuin kotona, minkä vuoksi taluttajan täytyy olla fyysisesti kunnossa pitääkseen ylivirikkeistetyn Kalin aisoissa. Traileri ei ole kovinkaan kummoinen asia, mikäli sieltä vain löytyy riittävästi ruokaa ja matkatoveri.
© Amanda

i. Cadros on upea mustanruunikko ori, jolta löytyy säkää jopa 176 cm. Cadros on syntynyt ranskalaisella siittolalla, ja se on kilpaillut monipuolisesti kenttäratsatsuksessa sekä rataesteillä. Cadros on menestynyt elämänsä aikana ja kilpailee yhäkin satunnaisesti korkeissakin luokissa.

ii. Catfish oli 175 cm korkea ruunikko ori, joka eli elämänsä kisaillen kenttäratsastuksessa. Ori menestyi hyvin sekä keräsi muutamia palkintoja, ja se oli todella haluttu jalostukseen. Ori kuitenkin joutui keskeyttämään kisauransa radalla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi, ja menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin. Oria kuitenkin muistetaan hienona ilmestyksenä, jolla riitti kapasiteettia korkealle ja joka todella nautti siitä mitä teki.

ie. The Haunting oli ruunikko ranskalainen puoliverinen, joka kilpaili lähinnä rataesteillä. Tamma oli tunnettu äkkipikaisuudestaan ja se menestyikin todella vaihtelevasti - oli aikoja jolloin tamma voitti monia peräkkäisiä kisoja mutta toisinaan sillä ei riittänyt keskittyminen radoilla vaan se jouduttiin hylkäämään milloin mistäkin syistä. Kapasiteettia tammalla kuitenkin riitti 160 cm luokkiin, ja sen hyppytyyli oli kertakaikkiaan ihailtava; Hauntingin askeleet olivat todella pehmeät ja joustavat, ja tätä se onkin periyttänyt jälkeläisilleen. Tammalta löytyi säkäkorkeutta 172 cm.

e. Morphine Mayhem, 171 cm korkea tummanruunikko tamma valloitti kaikkien ihmisten sydämet ensiesityksellään rataesteillä. Ikää tammalla ei ollut vielä paljoa, mutta oli totisesti perinyt isänsä askeleet ja tavan hyppiä korkeitakin esteitä. Tamma kilpaili menestyksekkäästi esteillä sekä hieman kenttäratsastuksessa, ja se palkittiin monilla palkinnoilla. Morphine menehtyi vasta kunnioitettavassa 27-vuoden iässä useisiin ähkykohtauksiin.

ei. Will-o'-the-Wisp on vähemmän tunnettu mustanruunikko ranskalainen puoliverinen, joka sijoittui yleensä esteradoilla hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin päästäkseen ihmisten suureen suosioon. Wispien kanssa kuitenkin kisailtiin oman kehittymishalun vuoksi, eikä huomiota sen suuremmin kaivattukaan. Mitä enemmän vuosia orilla oli takanaan, sen paremmin se pärjäsi 160 cm luokissa, mutta lopulta vanhuus vei voiton ja ori jäi kisaeläkkeelle. Myöhemmin Wispie jouduttiin lopettamaan pitkään vaivanneen jalkavammansa takia. Mieleen on kuitenkin jäänyt 170 cm korkean orin upeat askeleet sekä hyppytyyli.

ee. Midnight Mayhem oli 170 cm korkea ruunikko tamma, joka piti hetken aikaa hallussaan kenttäratsastusratoja. Tamman kisaura kesti vain muutaman vuoden, mutta niiden aikana se ehti kisailla useita ja useita kertoja menestyen aina vain paremmin. Tamman kanssa alettiin kisailla jo nuorena, ja se tuntui olevan aina intoa täynnä kenttäradoilla. Mayhem kuitenkin loukkasi itsensä pahasti suuressa kisassa kesken alastulon ja siirtyi harrasteratsuksi suurelle, astetta hienommalle ratsastuskoululle, jossa se teki tuntiratsun hommia eläkeikään saakka.

sukuselvitys © Sachiyo, VRL-11290

10.11.2014 - Kouluvalmennus, valmentajana Eugénie Clément
Olin tänään saanut valmennettavaksi Wreathvalleyn hevosista Calineron, joka puhkui intoa ja energiaa jo heti alkuverryttelyistä asti. Aloitimme valmennuksen irrottavilla pohkeenväistöharjoituksilla. Ori teki ravissa väistöt todella esimerkillisesti, mutta jostain kumman syystä käynnissä eteneminen muuttui tahmeaksi ja laahavaksi. Orin takaosa johti myös useaan otteeseen liikettä etuosan sijaan. Korjasin ratsastajan pohjeapuja sekä käskin häntä olemaan tarkka ulko-ohjasta, joka hoitaisi hevosen suoristusasteen. Väistöjen jälkeen oli tarkoitus ottaa muutamat puolipiruetit. Ratsukko tuli kulman jälkeen diagonaalilinjalle laukassa ja ennen keskipistettä teki puolipurietin, jonka jälkeen kulma jatkettiin vastalaukassa. Laukka vaihdettiin oikeaksi lyhyen sivun keskellä. Kali oli todella reaktiivinen. Ori vaihtoi laukan hieman ennen lyhyen sivun keskipistettä, koska ratsastaja valmisteli avut liian voimakkaasti. Kalin kanssa sai olla todella tarkkana jo apujen valmistelusta lähtien ettei liikkeitä tehdä liian aikaisin. Pirueteissa liike katosi taas jonnekin teille tietämättömille eikä takajalkojen poljenta ollut tarpeeksi voimakasta. Käskin ratsastajaa tulemaan muutaman kerran diagonaalilinjan lisätyssä erittäin reippaassa laukassa ilman piruettia. Laukkapätkien jälkeen lisäsimme piruetin matkaan. Ratsastajan ottaessa liikettä vain hieman takaisinpäin kevyin avuin ja valmistaessaan orin melko nopeasti piruettiin, liike onnistui hienosti. Orilla ei ollut aikaa ottaa liikettä niin paljon pakettiin, että vauhdista olisi tullut paikallaan junnaavaa. Kehuin ratsukkoa, joka teki vielä muutamat pysähdykset ja peruutukset lyhyillä sivuilla. Valmennus lopetettiin rentoon eteen-alas venytykseen. Maneesin täytti hevosen tyytyväinen pärskähtely.

20.07.2014 - Kestävyysvalmennus
Seisoin erään maastoesteradamme alkupäässä. Kali poukkoili rauhattomana paikallaan minun mitatessani jalustimia sopiviksi. Olin verkannut orin läpikotaisin ja tarkoituksenani olisi nyt ottaa muutamat intervallit radalla. Ravasin hetken, kunnes patistin hevosen laukkaan. Vauhti oli aluksi liiankin hurja, joten sain ottaa liikettä hieman takaisin. Tarkoituksenani oli laukata ilman hyppyjä. Vesihauta sai orin riehaantumaan. Innoissaan se pyyhälsi vesi roiskuen haudan yli ja loikkasi ketterästi ylös takaisin kuivalle maalle pientareen kautta. Ensimmäinen intervalli kesti kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen annoin orin hetken hölkätä rauhalliseen tahtiin ja hengähtää hetken. Seuraava intervallipätkä kesti viitisentoista minuuttia. Kali jaksoi yllättävänkin hyvin viimeisenkin intervallin, vaikka meno oli todella vauhdikasta yli puolet ajasta. Molempien intervallien jälkeen Kali oli normaaliakin herkempi. Oli erittäin vaikea istua hevosen selässä, joka pienestäkin liikkeestä satulassa oli juoksemassa kyseiseen suuntaan. Ravasin hetken pienen mutakerroksen jaloissaan omaavan hevoseni kanssa maastoradalla kunnes siirryin kävelemään leveälle soratielle, joka johtaisi takaisin tallille.

19.06.2014 - Karkulaiset
Tänään Kali ja sen laidunkaveri Nakki löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät hieman kujeilla. Aamukuudelta, hevosten aamuruokinnan aikaan, aitojen sisäpuolella olevat kaverukset käyvät yleensä ylikierroksilla ja yrittävät kilpaa tunkea ulos. Onhan siinä mukana myös pientä kahinaa ja selvittelyä siitä kumpi saa ruokansa ensin. Tänään valmistauduin samaan riehumissessioon kävellessäni kohti kahden kaveruksen kesälaidunta. Molemmat orit olivat saaneet olla jo viikon totaalisella kesälomalla ja kyllähän se näkyi, että mitään ei ollut tarvinnut tehdä - riehumista riehumisen jälkeen ja kaikenmaailman muita tyhmiä energianpurkamispuuhia heillä on ollut. Päästyäni tarhan portille en nähnyt ketään. Kukaan ei tullut vastaan niin kuin jokaisena muuna aamuna oli tullut. Huolestuin heti ja lähdinkin sitten kiertelemään aavemaisen tyhjää tarhaa. Hetken sain palloilla suuren laitumen aidanviertä, kunnes bongasin jättimäisen reiän. Siitä oli jyrätty kunnon voimalla läpi. Kymmenet kavionjäljet olivat juurtuneet maahan ja jatkuivat sitten hetken soratietä pitkin, minkä jälkeen katosivat. Kenties parivaljakko on loikannut metsään. Minähän olin aivan kauhuissani, että nyt ne kaksi torveloa joko satuttavat itsensä, toisensa, jonkun muun tai sitten hankkivat perheenlisäystä. Kaurasankot heiluen juoksin kahtasataa ulos laitumelta suoraan talliin ja huusin kaikki vapaat kädet etsimään kahta karkulaista.

Minä olin napannut auton ja lähtenyt haravoimaan autoille tarkoitettuja sorateitä ja niiden ympäristöä. Pari muuta tallilaista oli lähtenyt jalan ja muutama jäi tallille soittelemaan lähiseutulaisille. Hermostuneena ja jo melkein itkua vääntäen tuijotin ulos auton tuulilasista ja toivoin, että näkisin jonkin, edes pienen vilahduksen hevosesta. Yhtäkkiä kääntyessäni pikkutielle, joka veisi eräälle kartanolle, jonka omistaja ei perusta hevosista sitten yhtään, huomasin ojanpientareella laiduntamassa tutun nelijalkaisen. Aina yhtä hyvän ruokahalun omannut Nakki mussuti ruohoa minkä kerkesi ja sen takana hieman kauempana seisoskeli iloinen Kali, joka korvat kääntyen seurasi minun ajamaa autoa. Helpotus oli sanoinkuvamaaton huomatessani rakkaat hevoseni ehjinä kappaleina. Parkkeerasin autoni tiensivuun ja soitin äkkiä jonkun tuomaan trailerin kyseiseen paikkaan. Nakki antoi todella hienosti kiinni. Ei se edes aluksi tajunnut, että se otettaisiin kiinni niin keskittynyt se oli ruohon ahtamiseen sisuksiinsa. Kaksikosta viisaampi, Kali, oli kuitenkin hieman vastahakoinen kiinniottoidealleni, muttei se onnekseni uskaltanut lähteä ilman sen rikostoveria yhtään mihinkään.

Hevoset oli saatu kotiin kymmenen aikoihin aamulla. Kaverukset pääsivät hetkeksi sisälle miettimään tekosiaan ja rauhoittumaan. Nakki oli selvästi loukkaantunut siitä, että sen ruokahetkeä oli häiritty eikä se edes päässyt jatkamaan kyseistä toimintaa aidatulle alueelle. Kali sen sijaan rymisteli karsinassaan ja kovaan ääneen ilmoitti kaikille, että on paikalla jälleen. En tosiaankaan tiedä kuinka kauan hevoset olivat karkuteillä olleet, mutta se on varmaa, että kaksikko ei tästä lähtien laidunna muualla kuin tallirakennuksen vieressä. Niiden laidunta vartioidaan koko loppuloman ajan ja harkitsen myös sitä, että orit otetaan yöksi sisälle. Laidunalue on myös aidattu niin, ettei sieltä yksinkertaisesti voi päästä ulos ilman käsiä. Aion varmistaa, että nämä kaksi valopäätä eivät enää missään olosuhteissa pääse tekemään omia retkiään yhtään minnekään. Toivotaan, ettei lähiseudun hevosenomistajilta kuulu mitään yllättäviä raskausuutisia tai molemmat, Kali ja Nakki, saavat rukoilla aamuruokiensa puolesta.